“Yhdessä artikkelissä todetaan:
‘Maastamme on häviämässä rakkaus, välittäminen ja huolenpito. Sen todistavat ne tuhannet huostaanotot, joissa ei ole lainkaan huomioitu lähipiirin tarjoamaa tukea ja turvaa lapselle perheen ollessa vaikeuksissa.
Aivan liian usein lapsi viedään vanhemmiltaan kiirelliseen huostaanottoon vedoten, jolloin ahnaat ulkomaiset yritykset ovat avosylin vastaanottaneet maamme lapsia hoiviinsa. Tämän jälkeen ei useinkaan lasta palauteta kotiin, ei edes lapsen lähiverkoston hoidettavaksi. Saati että huostaanotto purettaisiin.
Tässä kohdin ei siis voi puhua minkäänlaisesta inhimillisyydestä.
Miten kummassa olemme tähän joutuneet? Sosiaalityöntekijöitä on kunnissamme aivan liian vähän, eikä heillä ole aikaa eikä resursseja lähteä kartoittamaan lapselle niin tärkeitä läheisiä, vaikka lastensuojelulakikin niin vaatii. On tutkittu, että vain harvoissa tapauksissa lapsi on päässyt asumaan sukulaisensa luo, jos vanhemmat ovat suurista tukimuodoista huolimatta kykenemättömiä hoitajiksi.
On ollut niin surullista kuulla lapsilta, miten heitä on laitoksissa kohdeltu ja miten harvoin he pääsevät tapaamaan läheisiään. Kukaan ei tunnu ajattelevan, miten nämä hyvää tarkoittavat lastensuojelulaitokset vieroittavat lapsia läheisistään.’
Kysyn, montako raahelaista lasta on sijoitettu lähiomaisilleen, montako raahelaista lasta on sijoitettu ulkomaisten/pörssiyhtiöiden omistamiin perhekoteihin ja laitoslaitoksiin.”